Esit­te­ly

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­LASVIR­TA-PALKIN­NON ERIT­TÄIN ANSIOKKAAS­TA DOBER­MAN­NI KAS­VATUK­SES­TA SAIN 1998.

Kyseiseen palk­in­toon on Suomes­sa yltänyt vain muu­ta­ma kas­vat­ta­ja, siihen kun vaa­di­taan sekä näyt­te­ly- että käyt­töpuolen tuloksia.

Erikois­näyt­te­lyi­den parhaan kas­vat­ta­jalu­okan olemme esit­täneet 1992, 1993, 1997, 1998, 2000, 2001 ja 2002. Mainit­takoon, että tuol­loin elet­ti­in rodun kul­ta-aikaa Suomes­sa ja erikois­näyt­te­lyis­sä saat­toi olla liki 200 koiraa. Rek­isteröin­nitkin oli­vat aivan toista luokkaa kun nykyään.

Dober­mann kas­vateis­sani on 25 valio­ta ja voit­ta­jaa, 6 käyt­tö­valio­ta, 14 ZTP-tes­tat­tua koiraa.

Ensim­mäisen kääpiöpin­seri­ni, punaisen nar­tun of Lei­jli­den Red-Sheilan han­kin vuon­na 1991. Ensim­mäi­nen kääpiöpin­seripentueeni syn­tyi 1993. Aluk­si kas­vatin vain punaisia, kos­ka siihen aikaan ei Suomes­sa juuri hyviä mus­tia kääpiöitä ollut. Vuon­na 1997 sain han­kit­tua Israelista mus­tan nar­tun, Babit Beit Ha’maayanin. Ensim­mäi­nen mus­ta pentueeni syn­tyi 1998 ja tähän kan­ta­nart­tuu­ni poh­jaa koko nykyi­nen kas­vatuk­seni. Punaisel­la lin­jal­la kas­vatuk­sen lopetin.
Kääpiöpin­seri oli pitkään ns kakkos­ro­tu­ni, mut­ta vai­h­tui huo­maa­mat­tani ykkös­ro­duk­si ja on täl­lä het­kel­lä ain­oa koiraro­tu jota kas­vatan. Dober­man­ne­ja en tule enää kas­vat­ta­maan, liian paljon työtä, huol­ta ja murhet­ta. En ole rotua kuitenkaan kokon­aan jät­tänyt, sil­lä lau­man kuninkaana vaikut­taa 2013 syn­tynyt dober­man­ni uros Sant Kre­al Jakhont. Lisäk­si koulu­tan edelleenkin dober­man­ni tuo­mare­i­ta sil­lä olen ollut jo vuosia rotu­ni ain­ut suo­ma­lainen erikois­tuo­mari.
Kääpiöpin­seri on reipas, näp­pärän kokoinen, peruster­ve rotu jon­ka kanssa voi har­ras­taa kaikkea mah­dol­lista mut­tei ole pakko kuten dob­berei­den kanssa.

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­LASVIR­TA-PALK­IN­TO ERIT­TÄIN ANSIOKKAAS­TA KÄÄPIÖPIN­SERIKAS­VATUK­SES­TA 2008!

SUKOKAN (Suomen koirankas­vat­ta­jat Ry) arvoste­tun  kas­vat­ta­japalkin­non sain 2023.

SUOMEN KEN­NEL­LI­ITON VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA 2010 & 2011 KOL­MAS SIJA! 2012 SIJA 5. ja 2013 SIJA 8.
Kaik­ki rodut mukana tässä kisas­sa niin täl­laisel­la ei showro­dul­la hur­ja saavu­tus ja jopa kahdesti! Mis­sään muual­la maail­mas­sa eivät kääpiöpin­ser­it ole täl­laisi­in saavu­tuk­si­in yltäneet!
SUOMEN KÄÄPIÖPIN­SER­IT RYn VUO­DEN KAS­VAT­TA­JA
2005, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2016 ja 2017.

90 KÄÄPIÖPIN­SERIVALIO­TA SEKÄ 40 KAN­SAIN­VÄLISTÄ VALIO­TA (tilanne elokuu 2024).

Kaik­ki koiramme elävät kotona per­heen­jäs­en­inä. Peri­aat­teena koiramäärästä on, että niiden on kul­jet­ta­va ongelmit­ta mukana asun­to­vaunu ja mökkireis­suil­la. Vaunul­la liikumme kesäaikaan paljon, mm yhdis­tämme lomailun ja koiranäyttelymatkat.

Pen­tumme kas­va­vat aina per­heen paris­sa, mukana arjen nor­maalis­sa elämässä. Uskon vakaasti siihen, että mitä parem­min pen­tu sosi­aal­is­te­taan kas­vat­ta­jan luona, sen parem­mat edel­ly­tyk­set pen­nul­la on kas­vaa tas­apain­oisek­si aikuisek­si koirak­si. Tietysti myös pen­tu­jen omis­ta­jil­la on tärkeä rooli pen­nun kasvus­sa tas­apain­oisek­si aikuisek­si, mut­ta poh­ja sille luo­daan jo kas­vat­ta­jan luona. Meil­lä pen­nut kulke­vat mukana myös asun­to­vaunu- ja mökkireissuilla.

Olen aina liikkunut koirieni kanssa paljon. Koiramme lenkkeilevät päivit­täin joko vapaana Sipoon korves­sa tai pyöräillen ja juosten. En ymmär­rä aja­tus­ta, että pieniä koiria ei tarvit­sisi liikut­taa! Kääpiöpin­seri on hyvin akti­ivi­nen koira joka rakas­taa liikkumista!

Olen sitä mieltä, että koirankas­vat­ta­jan tärkein omi­naisu­us on ns koirasilmä. Enkä tarkoi­ta vain muo­to­ta­jua. Ei todel­lakaan ole sat­tumaa tai vain hyvää tuuria, että joku kas­vat­ta­ja men­estyy use­am­mal­lakin rodul­la ja joku toinen taas ei sil­lä yhdelläkään!